Lankataivas

Minäkin olen mukana Salaisessa neuleystävä-tempauksessa. Olenkin jo ottanut ensikontaktit omaan ystävääni ja suunnitelmia on luotu valmiiksi syksyä varten. Odotan lapsen innolla ensikontaktia omalta ystävältäni. On aivan loistavaa, että ystävänpäivä voi olla joka päivä ja joulu joka viikko. ;) 

Neuloin tossut isälleni pässinpökkimästä villalangasta, jonka hän oli tuonut mukanansa Skotlannista viime vuonna. Mitat arvoin tossuihin lisäämällä sopivanhuopumisvaran isän jaloista ottamiini mittoihin ja toiveet huopumisesta olivat suuria. Villaa oli todella inhottava neuloa, sillä se oli niin karheaa, että jäi kynsinauhoihinkin kiinni.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat tossuista, pyyhkeistä tarttu hieman valkoista nukkaa tossujen pintaan, mutta ei kai se menoa mökillä haittaa. Lyhyttä villanöyhtää tarttui myös pyyhkeet täyteen. Isäni on tyytyväinen ja se on pääasia, tossut varmasti ovat myös lämpimät ja pesu pehmensi niitä paljon.

Villalankaa jäikin vielä n. 300g, saas nähdä mitä niistä joskus kykenee tekemään.

Mistäköhän johtuu, että töiden loppuun saattaminen on joskus hyvinkin vaikeeta. Hyvä esimerkki on sukkien päättely. Nämä kaksi sukkaparia ovat valmistuneet jo helmi-maaliskuussa ja vasta tällä viikolla sain pääteltyä molemmista langanpäät. Sukkia voi silti hyvin käyttää vaikka ei aina jaksaisi päätellä lankoja, kunhan muistaa vetää langanpäät sukan sisälle. Näin välttää kompastumisvaaran.

Unisukat ovat neulottu Kokon-merkkisestä langasta, jonka kuitusisältä on 35% silkkiä, 35% puuvillaa ja 30% akryyliä.

Lyyra-sukat ovat nettilehti Ullan ohjeen mukaan neulottu. Ensimmäiset varpaasta aloitetut sukkani. Neulominen näin päin oli mukavaa vaihtelua ja jäljestä tuli siistiä. Myös kantapää istuu erittäin hyvin. Lankana minulla oli Novita Nalle.

Perjantaina oli mukava tulla kotiin, kun kotona odotti postia. Salainen neuleystäväni oli lähettänyt minulle kortin. Kiitos mukavasta kortista ystäväni, ihanaa ettei minua ole unohdettu ;)

 Itsekin muistin loppuviikosta omaa ystävääni. Odotan reaktioita lähettämästäni paketista innolla ja seurailen ystäväni blogia ;)

Verhoprojektini on saatettu tältä vuodelta (toivottavasti) päätökseen. Kankaat olin ostanyt sisustushuumassa jo alkukesästä. Eilen valmistui lopulta keittiön kappa. Verhojen ompelussa saa ommella kymmeniä metrejä pelkkää suoraa ommelta. se ei ole kauhean mielenkiintoista pidemmän päälle. Ja juuri kun kuvittelet onnistuvasi, niin eiköhän vähintään alalanka lopu kesken.

Ripustaessani kappaa nipsuihin, sain työtapaturmankin, nipsu hyökkäsi kimppuuni ja kynteni lohkesi etusormesta puolesta välistä. Tämä "tapaturma" rajoittaa neulomista vähäksi aikaa. Laastari sormessa ei ole oikein tuntoa etusormen päässä ja kun ei ole kynttä jolla vähän avittaisi silmukoita eteenpäin.

Keittiöön tein vain kapan, sillä sivuverhoille ei ole tilaa. Tilasimme tänä kesänä keittiöön ja olohuoneeseen sälekaihtimet, jotta paahtavalta auringolta pystyy suojautumaan paremmin.

Makuuhuoneeseen ompelin kanssa kesäisemmät ja valoisammat verhot, pimennys öiseen aikaan hoidetaan pimentävällä rullaverholla. 

Vuosi sitten en vielä tiennyt mitä on neuloa ihanilla puikoilla. Neulomisen olen aloittanut äidin vanholla välineillä. Sitä on sitten tullut laajennettua aina tarvittavilla välineillä. Jo pidemmän aikaa olen neulonut vain pyöröpuikoilla, olen huomannut että näin ranteeni rasittuvat vähemmän.  

Viime  talvena kuitenkin minäkin tilasin ebaysta setin bambuisia pyöröpuikkoja. Sen jälkeen olen 90% tehnyt kaiken bambuisilla puikoilla. Näistä innostuneena olen hankkinut bambuisia sukkapuikkojakin muutamia kokoja ja sormikaspuikkoja. Nyt korvani ovat kuulleet ja silmäni lukeneet Addeista. Ostinkin 2mm sukkapuikot (metalliset) ja nehän ovat myös ihanat, lanka luistaa työn edetessä hyvin, mutta puikot eivät tipu kesken bussimatkankaan. Nyt olen alkanut haaveilla Addin 30cm pyöröpuikoista, niillä varmaan saisi kätevästi sukkaa aikaiseksi työmatkoilla. Ja tietenkin näitäkin pitäisi heti saada eri kokoja, jotta eri langoista saisi tehtyä.

Loppuuko puikkoinnostuskaan ikinä, kun lankakin lisääntyy exponentiaalista vauhtia kaapeissa? Mistä saisi muutaman käsiparin lisää ja vuorokauteen enemmän tunteja. Tai jos voisi lopettaa nukkumisen niin jäisi enemmän aikaa käsitöille.

Eilen illalla leipomisurakkani jälkeen istahdin sohvalle käsitöiden pariin. Hitaasti mutta varmasti eteni palmikkotoppini kohti loppua. (Vain 3 kertaa sain purkaa sivusauman kun väsyksissä aloin ompelemaan saumoja väärin ;). Alla kuva valmiista neuleesta, kerrankin valmis tuotos istuu päälleni täydellisesti, ei ole liian pieni eikä liian iso. Ehkä se mallitilkun neulominen ja tarkastuslaskelmien tekeminen kannattaa. Malli on Moda lehdestä 2/2006. Lankana ohjeesta poiketen Novitan Malibu.

Aikaisemmin päivällä olin käynyt ostamassa helmitöitä varten pihtisetin. Ennen keskiyötä halusin kokeilla uusia pihtejä ja väänsin kaksi neulemerkkiä. Taitaa kaivata työni vielä paljon harjoitusta, mutta kyllä nuo asiansa ajavat. Kovasti koitan vieläkin väittää, että minä en harrasta helmitöitä. Lisäilen niitä vain neule- ja virkkaustöihin. Itsepetos on helppoa ;)

Lopuksi vielä päättelin kaksien vauvasukkien langat. Ystäväni ovat saaneet pienokaisia ja ajattelin lähettää heille näitä lahjoiksi. Sukat on tullut neulottua jämälangoista jo toukokuussa.

Näiden lisäksi virkkasin helmien kera pienen lahjan. Kuvan laitan myöhemmin, ajattelin antaa sen lahjaksi ja en halua paljastaa ajatuksiani etukäteen.